Tänään vieraskynänä "Tyhmyri":
Mistä Euroalueen kriisi johtuu – epämääräisiä
mutinoita
Euroalueella eletään tällä hetkellä aivan hillitöntä kokonaiskysynnän tipahtamisen tuottamaa shokkia. Onkin todella masentavaa lukea johtavissa asemissa olevien henkilöiden kirjoituksia tai puheita siitä, että pitää leikata kysyntää että saataisiin talous kasvamaan. Monet kriisin korjaamiseksi esitetyt ratkaisut ovat ensisijaisesti vahingollisia kuten käytäntö on jo näyttänyt lähes koko Euroalueella. Juuri tuon havaittavissa olevan vaikutuksen vuoksi euroeliitin into jatkaa jo epäonnistuneeksi osoittautunutta politiikkaa on temppu, jonka logiikka ei aukene minulle millään keinolla.
Mutta kertauksen vuoksi käyn lävitse muutaman perusasian kriisistä.
Kysymys: Mikä aiheutti Euroalueen kriisin?
Vastaus: Kriisiin joutuneiden maiden kokonaiskysynnän (AD) tipahtaminen.
Kysymys: Mikä aiheutti kriisiin joutuneiden maiden kokonaiskysynnän tipahtamisen?
Vastaus: EKP:n tekemät typerät virheet. Käytännössä rahapolitiikan tuntuva kiristäminen siinä vaiheessa kun Yhdysvalloista peräisin oleva shokki oli juuri osunut ja uudestaan silloin kun pahimmasta meinattiin selvitä. Ratkaisevat iskut tapahtuivat Irlannin osalta kun Trichet pakotti Irlannin takaamaan vaikeuksiin joutuneet pankkinsa. Espanjan, Italian ja Portugalin osalta ongelmat lävähtivät silmille kun EKP kiristi rahapolitiikkaansa arabikevään aikana ja pankkien lainaehtoja alkuvuodesta 2012. Kreikka on taas sitten oma lukunsa, sillä Kreikan taloudenpito on ollut aivan ainutlaatuista jopa euromaaksi.
Kysymys: Mikä aiheutti EKP:n tekemät typerät virheet?
Vastaus: Irlannin tapauksessa ei ole mitään mahdollisuutta saada sitä selville. Pahoilla kielillä on omat oletuksensa Trichetin henkilökohtaisesta roolista, mutta niitä ei voi koskaan todistaa. Muiden maiden osalta EKP mitä ilmeisimmin yksinkertaisesti arvioi talouden väärin ja kuvitteli, kuten moni ekonomisti ympäri maailmaa, että kyseessä on pohjimmiltaan pankkikriisi eikä kokonaiskysynnän putoamisesta johtuva kriisi.
Kaiken kaikkiaan on hyvin, hyvin hämmästyttävää seurata sitä keskustelua mikä Euroalueella asian suhteen velloo. Tämä siksi, että pelkkiä numeroita katsomalla pitäisi olla ilmeistä, että kun vuonna 2008 kriisi iski Eurooppaan, niin käytännössä koko Euroalueen kokonaiskysyntä notkahti koska EKP ei huolehtinut nominaalisen shokin tasoittamisesta. Itse asiassahan EKP on kiristänyt rahapolitiikkaa pariinkin otteeseen kriisin aikana.
Itse asiassa en tiedä yhtään järjellistä ekonomista mallia, jossa rahapolitiikan kiristäminen ei johtaisi kokonaiskysynnän laskuun ja tuottaisi deflatorisia paineita. Tähän sitten sellainen pikku knoppikysymys: Mitäpä luulisitte pankeille tapahtuvan kun kokonaiskysyntä tipahtaa ja talouteen syntyy deflatorisia paineita? Aivan, pankit joutuvat inhottaviin ongelmiin. Tämä on kriisin yksi puoli.
Toinen knoppikysymys: Mitä luulette tapahtuvan valtioiden verotuloille kun kokonaiskysyntä tipahtaa eli nominaalinen kansantuote niiaa? Aivan, valtioiden verotulot putoavat, mikä aiheuttaa valtioille lainanottotarvetta.
Mitä luulette tapahtuvan tilanteessa, jossa ainoat lainat, joita vastaan EKP antaa pankeille rahaa papereiden täydestä nimellisarvosta ovat valtioiden velkakirjoja, samalla kun kokonaiskysyntä putoaa ja valtiot alkavat velkaantua? Aivan, pankit lakkaavat luotottamasta supistuvaa yksityistaloutta ja ostavat valtioiden velkakirjoja.
Mitä luulette tapahtuvat siinä tilanteessa, että vieraassa valuutassa kuten euroissa lainaavien valtioiden lainamäärä lähestyy niitä markkinoiden hyvin tuntemia ylärajoja, joiden jälkeen velkojen hoito vaikeutuu? Aivan, pankit alkavat vaatia korkeampia korkoja ja valtiot joutuvat hillittömiin rahoitusvaikeuksiin.
Kaiken tämän lopputuloksena tapahtui kuten kaikki tiedämme. EKP mitä ilmeisimmin totesi (toivottavasti totesi, sillä vaihtoehto tarkoittaisi täydellistä ammattitaidottomuutta) tehneensä aivan käsittämättömiä virheitä ja tuon seurauksena muun muassa Trichet puhui julkisesti lähinnä huumehöyryiltä vaikuttavia juttuja luottamuskeijusta ja pikaisesta kasvusta luottamuksen kautta. Ikävää oli se, että myös komissio panikoitui totaalisesti eikä siivoojaskandaalin vuoksi komerossa käynyt IMF ollut kovinkaan tolkullisessa tilassa (mikään organisaatio ei ole tuollaisen johtajavaihdoksen jälkeen).
Tuossa tilanteessa komissio ja EKP ilmeisesti etsivät jotain keinoa pelastaa kasvonsa ja olla tunnustamatta tekemiään virheitä. Ratkaisuksi joku keksi growsterity-politiikan, jonka EKP, komissio ja monet hallitukset riemumielin omaksuivat. Valitettavasti tuo politiikka on osoittautunut tuhoisaksi Euroalueen taloudelliselle vakaudelle ja mahdollistanut EKP:n suoran sekaantumisen politiikkaan. Mielenkiintoiseksi ja mitä ilmeisemmin ennustamattomaksi vaikutukseksi on pompannut growsterity-politiikan liikkeelle töytäisemä poliittinen epävakaus.
Vaikuttaakin siltä, että komissio ja EKP eivät todellisuudessa ole pätkääkään huolestuneita Euroalueen kasvavasta työttömyydestä ja kansantalouksien romahtamisesta. Mitä ilmeisimmin suurempaa huolestuneisuutta tuottavat EU:n ja euron suosion huima tipahtaminen. Äänestäjät saattavat äänestää väärin ja kaataa niin ilahduttavasti edenneen liittovaltiokehityksen, mikä tuottaisi monille virkamiehille ja poliitikoille ikävän yllätyksen urakehityksen tukahtuessa. Tämä on se todellinen syy miksi komissio, EKP ja monien maiden hallitukset ovat käytännössä paniikissa ja kyvyttömiä järkevään päätöksentekoon.
Uskomattomaksi tilanteen tekee se, että mikäli EKP päättäisi toteuttaa koko Euroalueen laajuista rahapolitiikkaan Saksan kehitykseen tuijottamisen sijaan, niin kriisi olisi parannettavissa suhteellisen helposti. EKP:n pitäisi omilla toimillaan pumpata kokonaiskysyntää ylöspäin niin paljon, että minkään euromaan kokonaiskysyntä ei junnaisi paikoillaan eikä varsinkaan pienenisi.
Totta kai tuo tarkoittaisi merkittävää inflaatiosykäystä osalle euromaista. Todennäköisesti Saksassa nähtäisiin luokkaa 7-9% oleva inflaatio, mutta ongelmissa olevat reunamaat pääsisivät pois deflaatiokuilun reunalta ja pääsisivät takaisin kasvutrendille. Ilman nominaalisen kansantuotteen kasvua koko Euroalueella ei kriisi tule laukeamaan. Tuo kasvu taas edellyttää kokonaiskysynnän kasvattamista.
Kansalliset hallitukset kuten myös komissio ovat kyvyttömiä kasvattamaan kokonaiskysyntää. Ainoa taho, jolla on tarvittavat keinot on EKP. Yksinkertainen analyysi kertoo, että kriisi ei ole ohi ennen kuin EKP muuttaa rahapolitiikkaansa tai euro hajoaa.
Mikäli EKP ei muuta politiikkaansa, niin on vain ajan kysymys milloin jonkun ongelmiin joutuneen maan kansalaiset kyllästyvät jatkuvaan kurjistumiseen ja valitsevat hallituksen, joka on valmis ottamaan rahapolitiikan takaisin omaan hallintaansa. Tuolloin voimme heittää hyvästit rahaliitolle.
Ratkaisun avaimet ovat EKP:llä. Valitettavasti vain en ole kovinkaan luottavainen EKP:n järkiintymisen suhteen, sillä järkiintyminen edellyttäisi aikaisempien virheiden tunnustamista.